Kirja-arvio: Nuori mies maailmalle lähti on matka moneen yksityiskohtaan

Arvioitu teos: Unkuri, Juhana; Tiitto, Veikko. Nuori mies maailmalle lähti. Valkeakoski: Valkeakoski-media, Juhana Unkuri ja Veikko Tiitto 2018. 440 sivua, romaani.

Teos on tilattavissa tekijältä: juhanau[at]hotmail.com (Juhana Unkuri).

Lukusuositus: Helsingin historian tarinoista sekä monipuolisista, yllättävistäkin pienistä tietopaketeista kiinnostuneille.

Arvion kirjoittanut: Ahto Harmo, päätoimittaja 2019

Juhana Unkurin ja Veikko Tiiton romaani Nuori mies maailmalle lähti (2018) alkaa matkalippujen tarkastamisella. Lukion ja armeijan suorittanut nuori mies Heikki Käiväräinen on matkalla Kainuusta Helsinkiin. On kesä 1968 ja Heikin tavoitteena on aloittaa syksyllä opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Yhtenä pääsykoekirjana on L.A. Puntilan Suomen poliittinen historia 1809–1955. Heikki haluaakin ”valtsikassa” perehtyä erityisesti historiaan.

Myös koko romaani rakentuu historian pohjalta. Henkilöhahmot, heidän henkilökohtaiset tapahtumat ja paikat ovat toki fiktiivisiä, mutta Unkuri ja Tiitto ovat pyrkineet kuvaamaan heitä ympäröivän maailman uskottavasti 1960-luvun lopun Suomena. Heikin kotiseutuidentiteetti on niin monen aikalaisen tavoin lapsuuden ja nuoruuden hiljenevän maaseudun sekä opintojen ja työn mukana muovautuvan urbaanimman minäkuvan ristiaallokossa. Identiteettipohdinnan sijaan teos keskittyy kuitenkin enemmän 1960-luvun lopun arjen ympäristön ja osin myös yleisen henkisen ilmapiirin tarkasteluun. Helsinkiin muuttaneen Heikin toimittajan työ mahdollistaa aikakauden tapahtumien ja ilmiöiden monipuolisen kuvaamisen.

Miljöönä on pääasiassa Helsinki ja Kainuu, joissa lukija matkaa Heikin mukana. Helsingistä syntyy autenttisen tuntuinen kuva: Suurin osa tapahtumista sijoittuu eri puolille kaupunkia paikkoihin, jotka ovat osa edelleenkin olemassa. Kainuussa oltaessa keskitytään pitkälti Heikin ja hänen läheistensä elämän käsittelyyn. Maaseudun ja kaupungin erot välittyvät kuitenkin vahvasti.

”Lukukohtaiset ja monipuoliset lähteet lisäävät kuvailun historiallista ja alueellista uskottavuutta. Lähteinä on käytetty muun muassa kirjallisuutta ja kirjoittajien tekemiä haastatteluita.”

Teos on pullollaan erilaisia ajankuvaa rakentavia yksityiskohtia. Osaan niistä syvennytään tarkemmin ja osa, kuten Puntilan kirjoittama pääsykoekirja, hyppäävät esiin leipätekstin seasta. 1960-luvun lopun Helsingistä kiinnostuneille tarjoillaan paljon erilaisia tiedonjyväsiä kalapaikoista, kaupunkipyöräilyyn ja kansalaistapahtumiin. Juuri historiallisen tiedon kuvailussa kirjoittavat ovat vahvimmillaan. Toisaalta välillä huomaa lukiessa kysyvänsä, onko haluttu kirjoittaa kaunokirjallisuutta vai asiaproosaa. Lukujen jaottelu ja tiivis rytmitys kuitenkin paikkaavat tätä tyylillistä aukkoa helpottaen lukemista huomattavasti. Keskimääräisen luvun pituus on kymmenisen sivua, sillä lukuja ennen jälkitekstiä ja lähteitä on 38. Teosta on siis hyvin helppo lukea pala kerrallaan. Jonkin matkaa luettuaan huomaa myös, että otsikot antavat yleensä viitteitä siitä, syvennytäänkö seuraavaksi johonkin aihepiiriin tarkemmin. Lukukohtaiset ja monipuoliset lähteet lisäävät kuvailun historiallista ja alueellista uskottavuutta. Lähteinä on käytetty muun muassa kirjallisuutta ja kirjoittajien tekemiä haastatteluita.

Juoni maatilan toisen pojan kouluttautumisesta ja muutosta kaupunkiin sydämenvalitun etsiskelyineen sekä perheriitoineen on itsessään uskottava ja ajaton, vaikkakin hyvin arkinen ja yllätyksetön.  Juoni etenee verkkaisesti ja lukijan kiinnostusta pidetään yllä juuri historiaan ja 1960-luvun arkeen liittyvän tiedon avulla. Hieman ongelmallista on, että henkilöhahmot tuntuvat ajoittain ennemminkin mahdollistavan tiedon esittelyn kuin kuljettavan juonta eteenpäin. Henkilöt jäävät siis hieman etäisiksi, vaikka esimerkiksi kuvailu heidän toiminnastaan ja ajatuksistaan on useimmiten uskottavaa. Toimittajan työnsä ohessa Heikki esimerkiksi käy ajankohtaisia keskusteluja myös todellisuudessa eläneiden henkilöiden, kuten elokuvaohjaaja Risto Jarvan, kanssa ja päätyy mukaan niin Tšekkoslovakian miehitystä vastustavaan mielenosoitukseen kuin Vanhan valtaukseen.

Vanhan valtausta käsitellään kahden luvun verran erityisesti fiktiivisten keskustelujen kautta. Tällaista juoneen sidottua aikalaismuistojen ja kuvalähteiden elävöittämistä olisin toivonut enemmän, sillä romaaniin on yritetty ympätä turhankin monta ”tietoiskua”. Joko asiatekstimäisissä osioissa, keskusteluissa tai Heikin pohdinnoissa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin esimerkiksi kaupunkipyöräilyä, au pair -muistoja, yksittäisten taiteilijoiden tuotantoa, kädenvääntöä, seiväshyppyä, HJK:ia sekä leipien heittoa. Vaikka syventyminen lukuisiin eri asioihin voi olla vaikkapa historian harrastajille kiinnostavaa luettavaa, korostaa se tyylillisesti liikaa tietokirjamaisuutta suhteessa kaunokirjalliseen historialliseen romaaniin.

Kokonaisuutena Nuori mies maailmalle lähti on siis hieman ristiriitainen lukukokemus sen etsiessä paikkaansa historiallisen romaanin ja asiaproosan väliltä. Tyylin ja tekstilajin vaihteluihin tottuessa voi kuitenkin keskittyä teoksen sisällöllisiin vahvuuksiin. Suosittelen teosta Helsingin historiaan liittyvistä tarinoista sekä monipuolisista, yllättävistäkin pienistä tietopaketeista kiinnostuneille – HYY:n historian elävöittämisestä kiinnostuneille erityisesti luvut Vanhan valtauksesta ovat suositeltavia. Tiiviin lukurakenteen ja lähdeluettelon ansioista yksittäisiin sisältöihin on myös helppo palata. Vaikka koenkin romaanin tyylilliseksi heikkoudeksi aiheesta toiseen poukkoilevan tarkastelun juonen ja henkilöhahmojen jäädessä hieman taka-alalle, on teoksen suurin ansio mielestäni sen runsas, ihmisläheinen ja eläväinen tietosisältö. Se on suola, jonka takia Heikin tarinan lukee mielellään loppuun asti. Tiedonjanossaan saattaa helposti päätyä perehtymään syvemmin itseään kiinnostaviin seikkoihin.


Loppuvuodesta 2019 julkaistavassa HYYHY:n vuosikirjassa syvennytään laajemmin muutamaan ylioppilasaikoja kuvaavaan romaaniin. Mikäli olet kiinnostunut kirjoittamaan kirja-arvioita HYYHY:n blogiin, ole yhteydessä päätoimittajaan.


Juhana Unkuri (s.1974) on perehtynyt vapaan toimittajan työssään moniin Suomen lähihistorian populaareihin aiheisiin. Helsingin yliopistossa tekemässään gradussa hän käsitteli mm. 1960-luvun lopun kotimaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Veikko Tiitto (s.1955) on ollut aiemmin tekemässä kirjoja muun muassa Irwin Goodmanista ja Jamppa Tuomisesta. Tuoreessa romaanissa hän on hyödyntänyt lapsuusvuosiensa sukulaisvierailuja Kainuuseen.”

Lähde: Valkeakoski-median tiedote 29.11.2018: Romaani 1960-luvun lopun Suomesta.

Teos on tilattavissa tekijältä: juhanau[at]hotmail.com (Juhana Unkuri).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *