Muistitietokeruu opiskelijalaulukulttuurista 15.3.–30.6.2016

Opiskelijat laulavat ja ovat laulaneet kautta aikojen melkein missä vain: illanistujaisissa, pöytäjuhlissa, mielenosoituksissa, saunan lauteilla, approilla, matkoilla ja kulkueissa. Laulut ovat kiinteä osa opiskelijakulttuuria. Ne liittyvät arkeen ja juhlaan ottaen toisinaan kantaa kriittisesti, toisinaan arvostusta osoittaen. Lauluperinteet kulkevat järjestöissä, mutta tuovat yhteen myös väljempiä yhteisöjä. Laulu on tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta ja siirtää perinteitä.

Toisaalta opiskelijat jatkuvasti sanoittavat lauluja uudelleen. Sanoitukset kuvaavat oman aikansa ilmiöitä ja ihmisiä olipa niiden sanoma sitten poliittinen tai tunnelman kohottaminen. Uusia lauluja on syntynyt niin kilpailujen tuloksena kuin hetken huumassa. Toiset sanoitukset jäävät kirjoittajiensa pöytälaatikoihin, toiset kaikuvat vuosikymmenten jälkeen täysin uusissa yhteyksissä.

Keruussa kysyttiinkin, millaisia opiskelijalauluihin liittyviä muistoja ja kokemuksia opiskelijoiden laulukulttuurista ihmisillä on. Opiskelijat laulavat! tuotti aineistoa yhteensä 31 vastaajalta: 86 sivua muistoja, 16 laulukirjaa ja yhden nauhoitetun haastattelun. Ajallisesti laulumuistot sijoittuvat 1960-luvun maanviljelyskoulusta tämän päivän yliopistomaailmaan ja sen järjestöihin. Vastaajia oli ympäri Suomen, suurin osa Helsingistä. Vastauksia tuli sekä suomeksi että ruotsiksi.

Aineisto on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistolla tutkijoiden käytössä. Parina hauskana nostona vastauksista voi nostaa esiin, että opiskelijalauluja on päätynyt jopa lasten tuutulauluiksi eivätkä huhut kirjarovioistakaan ole ennenkuulumattomia!

Kiitos kaikille keräykseen osallistuneille!

SKS:n tiedotteen keräyksestä voit lukea täältä.

Kuva kirjoista: Emi Maeda
Kuva sivusta: Kronoksen laulukirja, 3. uud. painos, 2013